keskiviikko 22. marraskuuta 2017

209. Kun orista tulee ruuna

Noniin noniin, taashan tämä meinaa unohtua. Mutta arvatkaapa miten muistin avata blogin? No, toinen vaihtoehto olisi ollut kirjoittaa ranskan päiväkirjaa joka piti palauttaa jo viikko sitten! Hehee, hyvä tekosyy tämä eikös ;)

Matkasin pari viikkoa sitten Juvanmaalle koska herra hevoselta lähti kulkuset pois. Kultakilluttimet. Kastanjetit. Millä niitä nyt kutsutaan. Minä sanon niitä ihan palleiksi. Tai munakkaiksi. No, joka tapauksessa. Herra orhille ei kerrottu aamulla että minne ollaan menossa. Innokkaana se tepakoi autoon ja luuli varmasti että naisiin ollaan menossa vaan eheeei... Todellisuus ei iskenyt Hemppaa naamalle edes silloin kun paiskasin sen valmistautumistilaan ottamaan vähän unta palloon.

Todellisuus iski sille vasta seuraavana päivänä.



Hemppa ruunattiin torstaina aamusta, ja iltapäivällä se oli jo oma, pirteä itsensä. Tervehtymissuunnitelmana oli kävelyttää sitä 4-5 kertaa päivässä noin 20min kerrallaan ja lisäksi letkutella munasia pari kertaa päivässä. Kaikki menikin torstaina ihan hyvin mutta perjantaina hevonen oli todella nuutunut, ei syönyt eikä oikein juonut eikä paskaakaan tullut. Kävelyttelin sitä sitten useammin ja juotin mashia, se kelpasi aika hyvin. Hemppa oli kuitenkin illalla jo todella apaattisen oloinen ja lämpö oli koholla, joten soitin päivystävälle eläinlääkärille.

Tämä reipas nuori neitonen sieltä sitten hihkui korvaani että heppa olisi vietävä Hyvinkäälle. Minä taisin murista aika pahasti vastaan että nyt jumalauta tulet tänne katsomaan ensin kun matkaa ei ole kuin se 10 kilometriä klinikalta tähän meille ja minähän sen laskun maksan joka tapauksessa... Eikä oikeasti olisi rahaa mihinkään Hyvinkään päivystyshoitoihin! Noo, nuori eläinlääkärineitonen onneksi tuli sitten ripeästi ja tutkittiin hepoa. Sykkeet olivat koholla mikä viittasi kipuun, ja kivuissaan oleva hevonen jännittää jolloin suolen liike hidastuu ja paskaakaan ei tule. Hemppa sai vähän kipulääkettä suoraan suoneen ja sen jälkeen nesteytettiin nenämahaletkulla. Ei ollut ihan helppoa saada letkua herran nenästä, sen verran se jaksoi asiasta kiinnostua että pisti vähän hanttiin!

No, saatiin 8 litraa vettä mahaan ja ei muuta kuin odottelemaan ihmettä. Puolenyön jälkeen kävin katsomassa sitä ja se söi hieman heiniä mikä oli ihan hyvä merkki, joten uskalsin mennä nukkumaan. Lauantaipäivän aikana Hempan vointi rupesi kohentumaan, se oli karsinassa pirteämpi, söi ja joi mashimössön hyvin ja kakkaakin alkoi tulemaan. Taluttaessahan se oli koko ajan ollut todella pirtsakka, joten vain karsinakäytöksestä huomasi sen olotilan muuttuneen.

Lisävaivana saatiin vielä toiseen leikkaushaavaan pieni tulehdus josta tuli mädät ulos lauantai-iltana. Antibioottikuuri Hempalla oli luonnostaan päällä joten mitään kummempaa asialle en tehnyt, puhdistelin vain betadine-liuoksella haavoja.



Hemppa on nyt onneksi parantunut hyvin ja se on päässyt jo takaisin tarhailemaan. Haavoja seurataan yhä mutta pahimman yli ollaan nyt päästy koska ruunauksesta on kulunut 2 viikkoa. Hemppa ruunattiin sen myynnin edistämiseksi, jos se olisi ollut järkevää ottaa mukaan tänne Joensuuhun niin se olisi saanut olla orina. Niin kiva se on. Ja onhan sillä 4 jälkeläistä joista toivon mukaan tammavarsat jatkavat linjaa sitten joskus :)

Kuvia tuli otettua todella nihkeästi. Pahoitteluni. Seuraavaksi varsoista vähän postinkia!

tiistai 14. marraskuuta 2017

208. Minä ja maailmankartta



Niin. No silleistä. Ei ole tullut tekstiä ei. Minä, maailmankartta ja motivaatio ovat olleet kadoksissa. Koko lokakuu vain meni niin että hujahti. Meikäläinen möyri tallilla viikonloput ja yritin samalla lukea tentteihin ja olevinaan olen myös opiskellut kreikkaa. Jota alan ymmärtämään vähitellen, hitto vie.

En oikein tiedä miten tämänkin itkuvirteni aloittaisin. Aloitetaan vaikka Nitasta. Se on ollut aika täpinöissään ja aiheuttanut harmaita hiuksia milloin milläkin tempauksella. Joskus se juoksee tarhassa itsensä vaahtoon, milloin se kieltäytyy syömästä heinää ja sensellaista pientä. Ja satula on tottakai epäsopiva, ja yritän nyt olemattomalla budjetilla ostaa sille uutta. Huokaus... Eli ihan tavanomaista hevosenomistajan elämää sitä täällä Joensuussa eletään jos sitä mietiskelette! Elitistiksi ei ole ollut vielä varaa ryhtyä, vaikka kyllähän tuo Skoda aika surulliselta näyttää muutaman kymppitonnin katumaasturi-Audien rinnalla.

Mutta se autoista. Jatketaan hevosten parissa, shall we?




Kaikki on kotona ennallaan, kuten tietty pitääkin! Ensi kuussa Mustikka mahdollisesti lähtee takaisin kotiin mikä on hyvä. Kalle-varsastakin on kaupat solmittu ja se lähtee tammikuussa uusiin seikkailuihin. Petun punaiset paholaiset eli Donna ja Pomo ovat vielä vailla uusia koteja, mutta en minä niin tuosta Donnasta ainakaan haluaisi luopua... Siinä on sitä jotain. Ei kauheasti jää harmittamaan jos noin hyväliikkeinen varsa jäisi kotiin kasvamaan vaikkapa siitostammaksi.

Joulukuukin on kohta täällä... Tänä vuonna en todennäköisesti tee joulukalenteria ajanpuutteen takia. Saa tosin nähdä, mitä keksin! Ideoitahan on aina... ;) Nyt jos pääsisin taas tähän kirjoittamisen makuun takaisin niin voisin yrittää kynäillä pari erikoisempaa postinkia taas vaihteen vuoksi! Tosin seuraava pösti taitaa kertoa ihan vaan viikostani Juvanmaalla jossa vuoltiin palleja, pyöritetiin narua ja savustettiin asunto ihan vain noin mielenkiinnon ylläpitämiseksi.



Mutta se on aina näin syksyisin kun mulla loppuu motivaatio vähän kaikkeen. Tai no, milloin mihinkin. Nyt se näköjään kopsahti blogeiluun ja bujoiluun, voi minua, kun osasin ihan kirjaimenkin valita motivaatiopulan ilmenemismuodoksi! Motivaatiopulaa olen ruokkinut ostamalla kaikkea tyhmää. Esittelen niitä kenties täällä jossain vaiheessa. Tosin sitten alkaa vituttamaan koska tuhlaan vähiä rahoja kaikkeen typerään sen sijaan että maksaisin niillä vaikka laskuja. Perkele.

Että ei se kuitupohjainen maneesi, solariumi tai mikään muukaan sitä onnea tuo. Laskujen maksu auttaa tiessä onneen. Ei mene luottotiedot. Saa pidettyä asunnon pään päällä. Ja semmoista kivan aikuista täällä.


lauantai 23. syyskuuta 2017

207. Havaintoja ratsastuksesta



Tässä nyt ollaan jo reilu viikko ehditty höntsäämään Joensuun mainioissa fasiliteeteissa joten eiköhän olisi aika kertoa että mitenkä ne neiti hevosen nappulat ovatkaan venkallaan? Vai?


Tässä tosiaan ollaan Nitaa liikuteltu enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Maanantaina se klipattiin ja tiistaina vuokraaja ratsasti. Keskiviikko ja perjantai olivat hevosella vapaita, itse kävin torstaina yrittämässä jotain sen selässä. Ratsastin silloin kentällä ja Nita jumitteli tai jäi kipittämään aika paljon tarhojen puoleisella pitkällä sivulla. Eilen perjantaina siltä kengitettiin etupää enkä jaksanut lähteä enää ratsastamaan sillä (vaikka olisi ehkä kannattanut!). Tänään menin hevosella maneesissa kun muut hepat olivat aika kevyellä tuulella ja irrotteleva lauma vieressä + pinkeä Nita eivät luultavasti ole ihanneyhdistelmä onnistunutta ratsastusta ajatellen...

Mutta nyt niitä havaintoja!



1. Suoruus tai oikeastaan sen puute. Molemmissa kierroksissa hevonen vääntyilee alla kuin keitetty spagetti tai öljytty kananmuna. Lapa meni, turpa tuli, kylki pullahti ja hevonen vääntäytyi seitsemälle mutkalle. Notkea kuin raksamies balettihousuissa.

2. Mood: Kameli. Ilman suoruutta takajalkoja voi etsiä vain tallin pimeimmästä nurkasta. Suoruus taas saavutetaan vain tasaisella, mutta hyvin pehmeällä tuntumalla, säännöllisillä askeleilla ja takaosan aktivoinnilla.

3. Kun pidätät, mä kipitän. Nitan kaksi vaihtoehtoa on joko hiihtää julmettua kyytiä niin että kengät takoo toisiaan vasten tai sitten se kipittää lyhyillä töpöaskelilla kuin nitroglyseriinillä pumpattu kilpikonna. Molemmat äärimmäisen epämukavia ratsastaa, voin vakuuttaa. Hevoseen ei saa kummassakaan moodissa mitään tuntumaa jalalla, joten ongelmaa on ratkaistava jostain muualta kuin jalasta tahi kädestä.

4. Mission totally possible, eli ratsasta istunnalla! Hevosenkin askellus voi muuttua huomattavasti jos muistaa vain ratsastaa istuinluista. Istuinluut auki ja pyörimään > hevonen kävelee rennommin ja pidemmällä askeleella. Istuinluut kiinni ja hieman reittä kiinni satulaan > hevonen hidastaa rennoille askelille. Painopisteellä on myös väliä, koska itse istun hieman liikaa vasemmalla ja kun korjasin vasemmassa kierroksessa persettäni oikealle, niin kah, hevonen suoristui ja tuli pehmeälle tuntumalle ja paremmalle takaosalle. Kehveli.

5. Älä sheikkaa hevosen kanssa. Äläkä edes sen tahdissa. Jos pää sheikkaa, perse sheikkaa, tai koko hevonen on yhtä raajojen vuoristorataa niin istu tilanteiden ohi. Odota että hevonen reagoi pyyntöösi, oli se mikä tahansa. Jos hevonen on rauhaton päällään ja heiluu ja huojuu koko vartalollaan, niin mitä vähemmän reagoi (=pienemmin avuin ratsastaa eli hyvin tasainen käsi ja pohje) niin pääsee nopeammin lopputulokseen. Jos hevosen pään vispaukseen lähtee mukaan niin kaksi DJ:tä ei todennäköisesti tee biitistä tismalleen samanlaista. Ole sinä se DJ ja hevonen se biisi jota soitetaan. Ei toisinpäin.

6. Pitkin ohjin kävely. 5-10 minuutin välein puolesta kierroksesta kierrokseen pitkillä ohjilla. Hevonen saa valita tempon, tahdissa joutunee ratsastaja välillä auttamaan (ainakin itse joudun neuvomaan Nitaa joka mennä kaahaisi). Pitkin ohjin kävely tekee ihmeitä hevosen jaksamiselle ja se venyttää hyvin ylälinjaa ja rupeaa kävelemään enemmän selän läpi kun se saa venytellä tasaisin väliajoin. Pakettimatkat ratsastuksesta toiseen eivät välttämättä ole se terveellisin vaihtoehto, vaikkakin kenties mukavin?

7. Hitto miten rakastan analysoida omaa ratsastustani! Ja mun oikea jalka on lyhyempi kuin vasen, tai sitten siinä on vaan faskiat niin kireällä ettei se veny. Jumppaaa!

Nitan klippauslook! Vain alalinja leikelty, ehkä keskitalvella enemmän... 


Tämmöstä tällä kertaa. Ensi kerralla ehkä sitten järkevämmässä muodossa. Palaan taivuttelemaan kreikan verbejä ja laskemaan päiviä siihen että tämäkin tuska on ohi. Ehkä joskus sitten kuvia kun ratsastan. Ciao!

maanantai 18. syyskuuta 2017

206. Satuhevonen Karjalan kunnailla



Nyt ehdin kertomaan hieman Nitan muutosta tänne Joensuun seudulle :) Oltiin sovittu tallinpitäjän kanssa haku perjantaille, joten ajoin aamulla ennen kahdeksaa tallille, otettiin traikku perään ja lähdettiin ajamaan Juvalle! En ollut laittanut kamoja juurikaan valmiiksi mutta tiesin jo etukäteen mitä kaikkea otan mukaan. Suojat ja sellaiset olivat laatikossa valmiina, se nopeutti hommaa onneksi tosi paljon. Loimia ja huopia ja tietty satula ja suitset kyytiin, samoin kissa, ja lopuksi hevonen!

Nita matkusti tyypilliseen tapaansa rauhallisesti ja suomenhevosen tyyneydellä se suhtautui myös uudessa kotipaikassaan asioihin. Se sai olla boksissa sen aikaa että vaihdoin sille ulkoloimen ja purin kaikki kamat autosta. Sen jälkeen se pääsi vielä tarhailemaan pariksi tunniksi pihalle, en käynyt taluttelemassa sitä tai mitään kun se kuitenkin ehti hyvin vielä tarhailemaan.

Lauantaina olin tekemässä aamutallia ja Nita pääsi aamuheinille ulos, ihan kuten se on tottunutkin. Jahka karsinat oli siivottu ja myös pihattohevoset ruokittu hain Nitan sisälle ja pistettiin se vuokraajan kanssa kuntoon. Nita oli varustaessa aika kiukkuinen ja hermostunut, johtuen varmasti ihan paikanvaihdoksesta ja myöskin siitä että se tiesi pääsevänsä lenkille!


Nita ensimmäistä kertaa solariumin lamppujen alla

Maneesissa vuokraaja ratsasti Nitalla kevyesti. Hevonen oli aika jännittynyt mutta rentoutui hiljalleen. Mitään ihmeempää Nita ei pelännyt vaikka autotie kulkee aivan maneesin takaa ja siitä suhahtelee autoja vähän väliä ohi. Myöskään pienen avantin pörinät maneesin ulkopuolelta eivät sitä sen kummemmin stressaa, se oli muuten vain hermona hallissa. Uusi ratsastaja ei tietenkään asiaa parantanut! Kevyen ratsastuksen jälkeen Nita sai kuivatella hetken solariumin alla ennen kuin se pääsi takaisin ulos. Itse tein siinä vielä vähän hommia ennen kuin lähdin kotiin kolmen maissa.

Sunnuntaina oli samanlainen ohjelma, ensin aamutalli, sitten avantin ajon opettelua ja sen jälkeen ratsastamaan. Vuokraaja tuli myös tällöin, mutta itse ratsastin Nitalla. Menin maneesissa kun satoi sen verran etten kehdannut lähteä kävelemään maastoon. Maneesissa tein tosi paljon käyntiä, vaadin ihan vain symmetrisiä askeleita, hyvää kääntymistä ulkolavasta, ja treenasin suoralla uralla ulkolavan kääntämistä sisälle. Suoruus on siis nyt tosiaan teemana, mutta hyvä harjoitella sitä käynnissä ja sitten siirtyä raviin. En usko että tämä kuusi viikkoa käyntipainotteista treeniä tekeekään pahaa hevoselle!
Nita oli jo paljon rennompi ja sain sen kulkemaan oikein hyviä pätkiä pyöreänä ja pehmeänä kädelle. Kovin pitkää aikaahan se ei jaksa kantaa mutta pikku hiljaa :)

Ratsastuksen jälkeen otettiin ja pestiin kultapallero jotta voitaisiin sitten seuraavana päivänä klipata se. Nita käyttäytyi poikkeuksellisen hyvin! Aiheutti positiivista hämmennystä itsessäni :D Pesun jälkeen se sai olla solariumissa tunnin kuivumassa ja samalla pesin sen kamoja. Nita pääsi sen jälkeen vielä pihalle ja itse hain yhden puolipäivää tarhaavan hepan sisälle ja ruokin ne jotka saavat päivälläkin väkirehuja. Vielä tallin lakaisu ja done! Kello oli tässä vaiheessa jotain neljä ja itse olin syönyt aamupalan kuuden jälkeen joten alkoi nälkä jo olla. Ehkä ensi kerralla muistan ottaa eväät mukaan töihin niin voi olla koko päivän tallilla!

Pesusta masentunut hefoinen

Lämpimän solariumin alla iloisena ruokaa odottava hefoinen

Tänään klippasin Nitan ja huomenna vuokraaja käy liikuttamassa sen. Nita vaikutti tänään oikein hyväntuuliselta ja iloiselta nähdessään minut joten uskon sen alkaneen kotiutua hyvin. Rehu on laadukasta, karsina sopivan tilava jotta hevonen nukkuu makuultaan siellä ja Nitalla on viereisissä karsinoissa mukavat ruunapojat. Tarhassa on vettä ja heinää ja pohja on kuiva, joten mitä hevonen voisi muuta enää toivoa? Paitsi tietty lisää herkkuja ;)


Yritän tällä viikolla tehdä vielä toisen postauksen ratsastuksista ja samalla voisin kertoa vähän Nitan kunnonkohotussuunnitelmasta! Vapise, rakas hevoseni, sillä lihapullana lentelyn aikasi ovat ohitse!

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

205. της ζωής στο κολέγιο

Kovinkaan moni teistä ei varmaan lue antiikin kreikkaa? Ei se mitään, en minäkään! En ainakaan vielä. Otsikko on tällä kertaa tosiaan kreikkaa ja tarkoittaa suurinpiirtein "elämä yliopistossa" tai jotain sinne päin. En ole vielä ihan niin perillä että osaisin sen kummemmin väännöstellä ;)

Halusin otsikon olevan kreikaksi myöskin sen takia että nyt tällä viikolla on vihdoin alkaneet normaalit luennot! Ensimmäinen viikko oli meillä lähinnä orientaatiota ja yliopistoelämään tutustumista. Voin kertoa että meinaa olla hieman hakusessa itselläni näin monen vuoden jälkeen että miten tämä opiskelijaelämä oikein sujuu, haha! Mutta ehkä se tästä!



Ja nyt moni varmaan jäi miettimään että miten se kreikka tähän liittyy? Kreikka on olennainen osa meidän koulutusohjelmaa jossa opiskellaan yhteensä 30 opintopisteen (eli suomennettuna 828 tuntia) verran antiikin kieliä eli kreikkaa, hepreaa ja latinaa. Kreikka on näistä ensimmäisenä vuonna läpikahlattavana, heprea toisena ja latina kolmantena vuonna. Suurimmaksi osaksi kielet opiskellaan itse pienissä ryhmissä, ja vähän jännittää että oppiiko siinä riittävän hyvin että pärjää sitten tenteissä. No, se jää nähtäväksi sitten kevääseen :)

Suurimmalle osalle taitaa muuten olla vielä pimennossa sekin, että mitä oikein pääsin opiskelemaan! Eli tosiaan minut löytää Itä-Suomen yliopiston filosofisesta tiedekunnasta ja teologian osastolta. Jos joku ei tiedä mitä se teologia on, niin se on uskontoa ;) Ajatuksena olisi valmistua papiksi tai joksikin sellaiseksi sitten tulevaisuudessa. Jos teitä kiinnostaa niin voin jossain myöhemmässä postauksessa avata tarkemmin miksi lähdin lukemaan teologiaa! (ja mitä kirkosta eronnut skientisti oikein ajattelee teologian opinnoista!)

Meidän tuutoriporukka kampusrysäyksessä, ryhmä SIKA



Opiskelut kuitenkin ovat alkaneet ihan kivasti, ohjelmistoalustat alkavat tulemaan tutuksi ja vihkojakin olen ostanut. Kämpältä on tosi lyhyt matka kouluun, alle vartin kävely. Meillä on ollut aika paljon touhuamista oman tuutoriryhmän kanssa, jossa meitä on yhteensä 8 fuksia (eli ensimmäisen vuoden opiskelijaa) sekä meidän tuutori. Tuutoriryhmän kanssa osallistuttiin viime viikolla kaupunkisuunnistukseen jossa piti mm. selittää sanoja vaahtokarkit suussa, laulaa reggaeta ja tehdä pantomiimiä!

Tällä viikolla opinnot jatkuvat kreikan, eksegetiikan ja filosofian parissa. Perjantaisin mulla on yleensä vapaata ja maanantaisin vain yksi luento, eli luennot keskittyy siihen tiistai-torstai akselistolle. Näpsää!

Nita haetaan tänne Joensuuhun tämän viikon perjantaina ja pääsen viikonloppuna aloittamaan työt tallilla jonne se majoittuu. Ei enää paskassa ja pimeässä kahlaamista, kiitos pihassa seisovan maneesin! Nitan muutosta teen sitten tottakai oman postauksensa ja jos saan luvan tallinpitäjältä niin voisin ehkä tehdä videoesittelyn tallista tänne blogiin? Mulla on tosi paljon postausideoita liittyen yrittäjyyteen, opiskeluun ja hevosiin joten olisi kiva kuulla mitä te lukijat tykkäätte jos heittelen tänne välillä vähän erilaisempaakin settiä!

Loppuun vielä meidän maskotti, fuksisika! Ja minä siinä taustalla...

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

204. SINÄ osaksi suomenhevonen 110-videota!



Tahdotko mukaan ottamaan osaa Suomen ja erityisesti suomenhevosen juhlavuoteen?

Onko sinulla kotikoneella kuvia tai peräti videoita suomenhevosista?


Olet oikeassa paikassa, we want you!



Teen yhteistyössä ystäväni kanssa videon suomenhevosista ja tähän videoon kaipaan myös teidän muiden kuvia ja videoita. Kaikenlaiset klipit ja kuvat käyvät! Laitumelta, kilpailuista, raveista, ratsastuksesta, maastosta, hauskasta yhdessäolosta. Mitä nyt ikinä voikaan kuvata!
Kuvassa/videossa voi esiintyä myös muunrotuinen hevonen, mutta pääpainon on oltava suomenhevosessa! Ei siis mielellään kuvia jossa on 5 lämminveristä ja 1 suomenhevonen ellei kuvan tunnelma ole erityisen sykähdyttävä.

Mahdollisimman hyvälaatuiset kuvat huomioidaan. Maksimissaan 5 kuvaa/lähettäjä, mainitsethan hevosen nimen myös? Jokaiselta kuvan lähettäjältä pääsee vähintään 1 kuva mukaan lopulliseen videoon.
Jos haluat lähettää videota, niin se on suositeltavaa ladata esimerkiksi mediafireen tai vastaavaan videoiden lähetyspalveluun ja linkin voi sitten lähettää minulle. Suositeltava pituus yhdelle videolle on noin minuutti, joten materiaalia voit lähettää maksimissaan  YHTEENSÄ ~5 minuuttia, eri videoilla. Maksimissaan 4 videota/lähettäjä, mukaan pääsee vähintään 1 klippi per lähettäjä.


Jos kuvia ja videoita tulee erittäin runsaasti niin siinä tapauksessa koostamme kaksi videota erilaiseen musiikkiin.


Kaikki materiaali tulee lähettää lokakuun loppuun mennessä osoitteeseen levalantalli@gmail.com



Kysymyksiä? Esitä alhaalla! Ihanaa jos osallistut, kiitos!

Kuvannut Suvi Nieminen / suvin.net

maanantai 28. elokuuta 2017

203. Hevosten kohtalo muuton myötä

Kysymys, jonka niin moni ihminen on esittänyt tänä aikana kun tieto opiskelupaikasta varmistui. 

Miten sun hevoset? 



Toiset esittivät tämän kysymyksen heti onnentoivotusten perään, aivan kuin hevosten kohtalo olisi ollut tässä se tärkein asia. Toiset taas tiedustelivat sitä jossakin sivulauseessa, ja toiset vain katsoivat tuomitsevan oloisena. Hevoset, hevoset, hevoset. Aivan. 

Luulevatko kaikki tosiaan että pystyn elättämään kymmenpäisen lauman? Mistä on lähtenyt kytemään se harhaluulo että tässä oltaisiin jotain uusrikkaita?  Joka tapauksessa, aion nyt kertoa teille koko ihmettelevälle Suomen maalle että mikä on nelijalkaisten ystävien kohtalo tässä opiskelijaelämän eloonjäämiskamppailussa!

Ragdoll Dante ja bengali Hertta, mun sängynlämmittäjät! Nuudeli ei halunnut kuvaan samaan aikaan

Lähdetäänpä helpoimmasta liikkeelle, eli kissoista ja koirista, noista pedinlämmittäjien osuuskunnasta. Mukaan Joensuuhun lähtee kaikki kolme sisäkissaa vaikkakin yritän luultavasti etsiä kodin tuolle poikakissalle. Kolmen laaturuoalla elävän elikon ruokkiminen ei ole ihan halpaa, voin kertoa... Koira jää kotiin. Ellen tietysti tahdo aiheuttaa pahennusta 50-kiloisella laumanvartijalla kerrostalokaksiossa jonka se todennäköisesti tuhoaa koska ei ole tottunut asumaan sisällä rakennuksissa. Joten koira jääköön vahtimaan ranchia. Myös kaksi muuta hiirikissaa saavat jäädä pitämään hiirikannan kurissa täällä kotosalla, nuo kolme hienohelmaa huolehtinevat kärpäsistä sitten Joensuussa. 





Varsat. Niiden kohtalo on perin yksinkertainen - myynti. Kaikki kolme eli Pomo, Donna ja Kalle on myytävä koska en ole täällä niitä kouluttamassa. Ainoana ongelmana on varsakaupan nihkeys ja se, että pitäisi polkuhintaan myydä jos mielii ne pois pihasta saada. Joten jäänee nähtäväksi, miten näiden kolmen kanssa loppuviimein käykään... 



Hemppa, the ori. Ori, jota ei saa myytyä koska sillä on pallit. Hemppa siis ruunataan ja yritetään myydä ruunauksen jälken jos se ei mene kaupaksi orina. Mitä ei tule ikinä tapahtumaan. Joten leppoisat ruunanpäivät odottavat pientäsuurta miestä, ja sen jälkeen toiveissa on uusi koti! 



Risto. Vanha köyryselkä, sotalaiva, merilehmä. Riston päivät ovat niinsanotusti luetut. Ei ole mitään järkeä pitää seisomassa hevosta joka "voi ehkä joskus tehdä jonkun tunnin jos joku haluaa tulla" ja onhan tässä sellainenkin että kuka Ristoa edes ratsastaisi kun olen poissa? Ei kukaan. Joten sen kunto lopahtaisi aivan tyystin ja huononevan kunnon myötä sille tulisi todennäköisesti enemmän vanhuuden vaivoja. Se on kuitenkin jo 17-vuotias, kinnerpatit vaivaa sekä loppumaton masennus mikä tuntuu hevosella olevan. Jos edes harkitsisin sen myyntiä niin seinä tulisi vastaan siinä kun pitäisi puhua kuljetuksesta - Risto ei matkusta trailerissa. Joten jep, on todennäköistä että Ristosta tulee koiranruokaa. Joko se teurastetaan itse, joko se haudataan kotipihaan tai sitten teurasauto hakee sen, mutta joka tapauksessa, Risto pääsee paremmille laidunmaille tänä syksynä, luultavasti lokakuussa. Ajankohta on vielä auki sen osalta. 

Sara ja vuoden 2015 varsa Lakeuden Kajastus



Tilda, Sara ja Petu, kolmen troikka. Naisten kopla. Nämä hevoset jätän itselleni. Petun pitämisen kanssa ei varmaan tarvitse kuin mainita sanat "ensimmäinen hevonen" joten se on sillä kuitattu. Petu ei lähde meiltä kuin ajastansa sitten hautaan, kun sen aika on. Kunhan Donna on sopivassa iässä niin tammalla alkaa kuntoutus, eli toisinsanoen, yritän saada mun isäukon ajelemaan sillä pari kertaa viikkoon niin saataisi lihakset kasvuun. 
Sara taas on tiineenä Lastun Lekasta ja se varsoo toisen varsan minulle ensi kesänä, jos kaikki siis menee nappiin. Sen jälkeen harkitsen sen uudelleen astuttamista tai sitten liisaan sen. Hätätapauksessa tamma on myytävä, mutta sitäkin on harkittava tarkkaan. 
Tildassa taas on kiinni astutusoptio kasvattajalle joten sitä en voi myydä kuin aikaisintaan sitten kun se on varsonut. Sen kanssa on myös tavoitteita olemassaan, joten jos kaikki menee kohdilleen niin otan sen sitten vuorostaan Joensuuhun mukaan kun aika on. 

Kuva: Iina Makkonen / poukaman.net



Ja, viimeisenä muttei vähäisimpänä, Nita. Se hevonen jonka kohtalo on askarruttanut itseäni eniten. Ylläpitoon kun en ollut halukas antamaan, enkä liioin varsottamaan. Myöskään vaihtoehto jossa se seisoisi melkein 5 vuotta ei tuntunut oikein mielekkäältä. Mietinnässä oli myös että se menisi Annalle Ypäjälle mutta olisin silti joutunut maksumieheksi sen karsinapaikan kanssa, joten... Ongelmaan löytyi lopulta ratkaisu puoliylläpitäjän muodossa joka maksaa siis puolet karsinapaikasta. Näillä näkymin Nita on lähdössä mukaani Joensuuhun jossa sen toisena emona ja liikuttajan toimii rouva L. 
Käyn tällä tai viimeistään ensi viikolla katsomassa vielä yhtä tallipaikkaa johon voisin Nitan viedä ja sitten alkaa sopimusten kirjoittelu ja muuton valmistelu! Ihanaa saada Niti mukaani Joensuuhun, on edes jotain tuttua ja turvallista mukana siellä heppailun ja voipalleron merkeissä! 



Noin. Siinä kaikille tiedonhaluisille kaikki mitä tahdoitte tietää hevosten kohtalosta. Hyvin tämän kaiken vielä käy, asiat järjestyvät. Pakko se vain on uskoa siihen, eihän tästä muuten tulisi yhtään mitään! Suurempiakin huolenaiheita on, kuten vaikkapa se osaako isukkini syöttää Petulle oikeaa rehua oikean määrän. Ja muistaako se ylipäätään antaa sille ruokaa. Heh heh...
Ensi kertaan!